olen julkaissut uuden pöytäroolipelin!
 |
| kuva: vanhoja keijukiiltokuvia omista kokoelmistani. |
halusin kokeilla pöytäroolipelin vetämistä kolmelle läheiselle 5-8 vuotiaalle. en kuitenkaan löytänyt sopivaa peliä, joka olisi ollut väkivallaton. monessa pelissä täytyy nujertaa hirviöitä ja ajattelin, että miksi kukaan ei ole keksinyt jotakin muuta aihetta. siispä tuumasta toimeen ja tekemään itse peliä.
 |
| kuva: keijupelin roolihahmokortit |
keksin, että hammaskeijuthan voisivat olla mielenkiintoinen aihe, jossa ei tarvitse taistella. hehän tunnetusti hiipivät nukkuvan lapsen luo ja vaihtavat hampaan kolikkoon. mietin, että jos yöaikainen hiiviskely tuntuisi silti pelottavalta, keijujen päiväaikainen harrastus voisi olla loukkaantuneiden tai eksyneiden eläinten pelastaminen keijumetsästä. näistä aineksista ajattelin saavani useita erilaisia peliaihioita.
säännöt ja muutama peliaihio on ladattavissa maksutta täältä:
huom! pelimateriaali on vain ei-kaupalliseen käyttöön ja pidän kaikki oikeudet itse tekemääni materiaaliin.
kuinkas sitten kävikään?
kokeilin peliä lasten kanssa. 8-vuotiaalle peli tuntui aika helpolta, mutta hän innostui tarinankertojan avustamisesta nopan lukemisessa. 5- ja 6-vuotiaat eivät osanneet tulkita, onnistuiko testi vai ei eli hahmokortin kuvat, millä nopan lukemilla testi onnistuu, olivat heille liian vaikeat ymmärtää. He pyysivät aina saada tietää, mitä lukemaa he yrittäisivät heittää eli millä numerolla testi onnistuisi (molemmat kuitenkin ymmärsivät pisteellisen nopan lukemat).
ajattelin etukäteen, että lapset olisivat tosi luovia ja keksisivät yllättäviä ratkaisuja, mutta jouduin avustamaan heitä aika paljon ja mentiin pitkälti minun etukäteen keksimillä ratkaisuillani. sainkin siis itse olla luova, vaikka olinkin valmistautunut hyvin. tähän varmasti vaikutti, että roolipelaaminen ei ollut lapsille ennalta tuttua.
ensimmäinen peli oli vähän pitempi, koska peli vaati alkuasetelman kertomista ja pelaajien neuvottelua hahmoista ja mitä he haluaisivat tehdä. muistaakseni peli kesti 30-45 min. toinen peli meni nopeammin ja nopeutin sitä vielä itse. toisen pelin ajankohta ei ollut otollisin, koska oli aamupäivä ja satoi, eivätkä lapset olleet ehtineet purkaa energiaa ulkona. näin ollen heidän keskittymisensä oli heikompaa ja totesin, että lyhyt peli oli silloin kaikkien mieleen. muistaakseni peliaika oli toisella kerralla 15-20 min.
jos on mahdollista pelata iältään tasaisemmalla ryhmällä, voi pelin soveltaa helpommin kohderyhmälle sopivaan vaikeustasoon. olen kirjannut sääntöihin ajatuksiani, miten peliä voisi vaikeuttaa.
